Toiminimi & hinnoittelu – Tuntihinnan määrittäminen

Toiminimi & hinnoittelu – Tuntihinnan määrittäminen

Toiminimen hinnoittelu ei ole ihan kaikista yksinkertaisin juttu. Mistä sitä tietää paljonko tunnilta voi laskuttaa, jotta asiakkaat eivät säikähdä ja että omaankin taskuun jäisi jotain? Helpoiten asia selviää muutamalla laskutoimituksella ja pienellä vakoojan työllä. Jokaisen yksityisen elinkeinonharjoittajan on tärkeää käyttää aikaa tuntihinnan laskemiseen. Toki hinnan voi vetäistä vaikka hatusta, mutta se ei ehkä ole se kaikista fiksuin vaihtoehto.

Toiminimi & hinnoittelu on kolmen blogipostauksen sarja, jossa pureudutaan toiminimen hinnoittelun maailmaan. Sarjan ensimmäisessä osiossa selvitettiin, mitä toiminimiyrittäjän täytyy ottaa huomioon ennen euromäärien laskemista. Tässä osiossa pohditaan, miten yksityinen elinkeinonharjoittaja voi laskea toiminnalleen tuntihinnan. Sarjan viimeisessä osiossa kurkistetaan hieman, mitä yksityisen elinkeinonharjoittajan täytyy tietää laskutuksesta.

Aloita ikävimmästä – yksinyrittäjän kuluista

Ihan ensimmäisenä kannattaa pistää ylös kaikki yrityksen kiinteät kulut. Kiinteät kulut ovat niitä, jotka sinun täytyy maksaa vaikka myyntiä ei olisi yhtään. Näitä ovat esimerkiksi vuokra, puhelinlasku ja vakuutukset. Laske paljonko sinulla palaa näihin rahaa keskimäärin kuukaudessa. Tämän verran sinun täytyy pystyä laskuttamaan kuukaudessa, jotta toiminta olisi plusmiinusnolla.

Kun tiedät paljonko tarvitset rahaa pelkkään yrityksen pystyssä pitämiseen, täytyy meidän lisätä kuluihin vielä se tärkein, sinun palkka. Toiminimiyrittäjä ei kylläkään palkkaa nosta sen oikeassa merkityksessä, mutta kuitenkin. Lisää se raha, minkä haluat itsellesi takataskuun jäävän, muiden kulujen päälle.

Kuvitellaan, että yksityisen elinkeinonharjoittaja Seppo Suutarin kiinteät kulut ovat 2000 euroa kuukaudessa ja hän haluaisi sinne omaan perstaskuun vielä toiset 2000e. Sepon pitäisi siis pystyä laskuttamaan nelisen tonnia kuukaudessa. 

Seppo aikoo tekevänsä 7,5h työpäiviä keskimäärin 22 kpl kuukaudessa. Tuntihinta saadaan jakamalla neljä tonnia ensin työpäivillä ja sen jälkeen työtunneilla, eli 4000e / 22pvä / 7,5h = 24,25 euroa. Tämän laskutoimituksen jälkeen voidaan todeta, että Sepon tuntihinta pitäisi olla n. 25 euroa, jotta yrityksen kulut saadaan katettua ja sinne omaan rahapussiinkin ilmestyisi kahisevaa. 

Onko se näin helppoa? Valitettavasti ei. 

Eikö mikään riitä

Hinnoittelua laskiessa täytyy muistaa, että aina tulee muuttujia vastaan. Vaikka sitä kuinka suunnittelee tekevänsä töitä 7,5h päivässä kuukauden jokaisena arkipäivänä, ei se valitettavasti onnistu. Tai kyllähän sitä voi paiskia menemään, mutta onko se kaikki kuitenkaan laskutettavaa?

Yksinyrittäjän aikaa menee myös sähköposteihin ja puhelimeen vastaamiseen, tarjousten laskemiseen, toimitilojen siivoamiseen, motivaation etsimiseen ja moneen muuhun. Vaikka olisi kuinka tehokas yrittäjä, en siltikään usko, että ihan jokaista työtuntia pystyy asiakkaalta laskuttamaan. 

Täytyy myös ottaa huomioon, että yksinrittäjätkin ovat vain ihmisiä ja voivat joskus sairastua tai haluta kesällä lötkötellä laiturin nokassa tekemättä mitään. Nämäkin asiat täytyy muistaa laskea mukaan tuntihintaa miettiessä.

Lomalle lompsis vai takaisin töihin pompsis

Jotta sinne lomalle olisi yksityisen elinkeinonharjoittajan varaa joskus jäädä, täytyy lomat huomioida tuntihinnassa. 

Aiemmin Seppo Suutari uhosi työskentelevänsä vuoden jokaisena arkipäivänä, mutta näin kevään korvilla, ajatusmaailma on vähän eri. No vois kai sitä nyt kesällä olla neljä viikkoa lomalla, syksylläkin olisi kiva olla viikko mökillä ja talvella voisin käydä lapissa hiihtämässä. 

Seppo olikin uhoamisestaan huolimatta kaukaa viisas ja oli nostanut hinnoitteluaan heti kättelyssä 25:stä eurosta 43 euroon. Mutta mistä se luku tuli?

Seppo oli laskenut, että haluaa vuoden aikana olla kuusi viikkoa lomalla. Jos loma-aika jaettaisiin jokaiselle kuukaudelle, olisi se 3,5 päivää kuukaudessa. Laskennallisesti tämä siis tarkoittaa, että aiemman 22 työpäivän mukaan Seppo tekisikin kuukaudessa vain 18,5 päivää töitä. Seppo myös mietti, että ei hän pysty jokaisena päivänä laskuttamaan ihan jokaista työtuntia vaan arveli joka päivä pari tuntia menevän johonkin ihan muuhun. Laskutettavia työtunteja voisi päivässä olla siis viisi. 

Lasketaanpa tuntihintaa uudelleen. Sepon yrityksen kiinteät kulut ovat edelleen 2000 euroa ja itselleen hän työstä haluaa toiset 2000 euroa. 4000e / 18,5 pvä / 5h = 43,24 euroa.

Tärkeää on muistaa lisätä hintaan vielä arvonlisävero päälle. Näin saadaan hinta, jonka asiakas maksaa työstä. 43,24e x 1,24% = 53,61 euroa. Pyöristettynä Sepon alvillinen tuntihinta on 54 euroa.

Vakoilu

Nyt meillä on jo aika hyvä käsitys, mitä tuntihinnan pitäisi olla, jotta toiminnan kulut saadaan katettua, omaan taskuun jäämään jotain ja voidaan mahdollisesti vielä pitää vuoden aikana vähän lomaakin. Tässä vaiheessa on hyvä vielä vähän tutkia, mitä muut saman alan yrittäjät laskuttavat. Hintoja ei kannata kopioida suoraan toisilta, sillä kaikkien yksityisten elinkeinonharjoittajien hinta ei voi olla sama, koska silloin olisi kyse jo kartellista.

Jos yleinen hintataso on huomattavasti korkeampi kuin laskemasi hinta, kannattaa pohtia pitäisikö omaa hintaa nostaa hieman, sillä hintojen polkeminen alas ei ole järkevää missään tilanteessa. Täytyy myös muistaa ottaa huomioon, että töitä ei välttämättä ole ihan jokaiselle päivälle ja jokaiselle tunnille. Näiden hiljaisienkin hetkien kulut täytyy saada katettua jollain tavalla. 

Seppo naamioi itsensä tekoviiksillä, laittaa hatun syvälle päähän ja lähtee vakoilu reissulle kilpailevien yrityksen luo. Hän kiertää kolmessa eri liikkeessä ja tekee muistiinpanoja. Muiden tuntihinnat ovat suurinpiirtein kympin korkeampia kuin hänen. Seppo tutkii vielä internetissä useampaa kilpailevaa yksinyrittäjää ja toden totta, heidänkin hinnat ovat korkeampia. Seppo tietää olevansa alan raavas ammattilainen ja päättää nostaa alvillisen tuntihinnan 59 euroon.

Tuntihinta kannattaa asettaa heti alusta asti oikealle tasolle. Ei ole järkeä asettaa hintaa liian alhaiseksi, sillä elinkeinonharjoittaminen on kuitenkin oikeasti työtä, josta pitää saada asianmukainen korvaus. Hintaa ei myöskään kannata hilata liian ylös, sillä se voi karkottaa asiakkaita. Kultainen keskitie on siis paras vaihtoehto tässäkin tilanteessa.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Toiminimi & hinnoittelu – Yksinyrittäjä, tiedä arvosi
Toiminimi & hinnoittelu – Myyntilaskutus on parasta yrittäjyydessä