Vieras pääoma – Pitkäaikainen laina kirjanpidossa

Vieras pääoma – Pitkäaikainen laina kirjanpidossa

Vieras pääoma on yritykseen sijoitettua rahaa, joka ei ole yrityksen omaisuutta ja jolla on takaisinmaksuvelvollisuus. Se on jonkun muun rahaa, ja mitäs tässä nyt enempiä kiertelemään; tavallisesti se on puhdasta velkaa. Vieras pääoma on jaettu kahteen osioon, pitkäaikaiseen ja lyhytaikaiseen. Lyhytaikainen vieras pääoma on maksettava takaisin vuoden aikana ja pitkäaikaisen maksua täytyy venyttää yli vuoteen. Eli, jos laina-aika tai osamaksun maksusuunnitelma ylittää vuoden, on se silloin pitkäaikaista vierasta pääomaa. 

Pitkäaikainen laina kirjanpidossa

Useimmiten pitkäaikainen laina kirjanpidossa on pankkilaina tai osamaksuvelka. Lainojen nosto tai itse lainan lyhennys eivät vaikuta yrityksen tulokseen, sillä niiden kirjaukset pyörivät pelkästään taseen puolella, mutta lainan lyhennyksestä johtuvat kulut ja korot kirjataan tuloslaskelmaan ja ne pienentävän tilikauden tulosta.

Jokaiselle lainalle on hyvä perustaa oma tili taseen pitkäaikaiseen vieraaseen pääomaan. Tili kannattaa nimetä esim. lainan numerolla tai muulla tunnistettavalla nimellä, esim. jos yritys hankkii auton osamaksulla, voi velkatilin nimetä auton merkin tai rekisteritunnuksen mukaan. Velkatilien nimeäminen selkeyttää taseen lukemista ja helpottaa lyhennyksien kohdistamista oikeaan lainaan, varsinkin jos taseessa on useita lainoja tai osamaksuja.

Pankkilaina kirjanpidossa

Pankkilaina kirjataan pankkitilin debetiin, mahdolliset aloituskustannukset tuloslaskelmaan rahoituskulujen debetiin ja kredit kirjaus tulee taselaskelman uudelle velkatilille.

Lainan lyhennys kirjataan pienentämään velkatiliä. Eli lyhennys velkatilin debet, korot ja kulut tuloslaskelmaan niille kuuluvien tilien debetiin ja kredit kirjaus pankkitilille (tai sinne mistä lainan lyhennys on maksettu).

Lainan velka siis pieneni 250 euroa ja kun katsotaan lainatiliä, on sen loppusumma (20 000 – 250 = 19 750) sama kuin mitä lainan lyhennyksen maksussa sanotaan pääomaa olevan jäljellä suorituksen jälkeen.

Osamaksu

Osamaksu on maksutapa, jossa tuotteen tai palvelun hinta maksetaan myyjälle ennalta sovituissa erissä, ja jos takaisinmaksuaika on yli vuosi, on kyseessä silloin pitkäaikainen vieras pääoma. 

Osamaksuihin voi liittyä arvonlisäveroja, jotka on huomioitava kirjanpidon kirjausta tehdessä. Jos ostaja tekee osamaksusopimuksen suoraan myyjän kanssa, voi luotonperustamismaksut olla arvonlisäverollisia. Kun taas, jos välissä on rahoitusyhtiö, jonka kanssa ostaja solmii osamaksusopimuksen, luotonperustamismaksut ovat silloin yleensä arvonlisäverottomia.  Tavallisesti osamaksun arvonlisäverot vähennetään kerralla ja osamaksun lyhennyksissä ei enää arvonlisäverot pyöri (huomioi kuitenkin kuukausittaiset rahoituskulut sisältävätkö ne arvonlisäveroa).

Osamaksu kirjanpidossa

Jos ostaa esim. auton osamaksulla, kirjaus olisi seuraavanlainen:

Auton hankintahinta = Alviton hinta menee yrityksen omaisuuteen, eli koneet ja kalusto-tilin debetiin, arvonlisäverot alv-saamisien debettiin ja koko alvillinen hankintahinta osamaksuvelan kreditiin.

Luotonperustamismaksu = Alviton hinta tuloslaskelman rahoituskulujen debetiin, arvonlisäverot alv-saamisien debetiin ja alvillinen hinta osamaksuvelan kreditiin.

Käsiraha = Pankkitilin kreditiin ja osamaksuvelan debetiin, pienentämään velan määrää.

Osamaksun lyhennys näyttäisi seuraavanlaiselta:

Osamaksun lyhennys = Osamaksuvelan debetiin pienentämään velan määrää ja kredit kirjaus pankkitilille, koska sieltä lyhennys on maksettu.

Kuukausikulut = Tässä tapauksessa kuukausikulut sisältävät arvonlisäveron, joten alviton hinta menee tuloslaskelman rahoituskuluihin, alv:n osuus alv-saamisten debetiin ja alvillinen hinta pankkitilin kredittiin.

Voidaan taas todeta, että auton osamaksu-tilin saldo (49 400 – 500 = 48 900 euroa) on sama kuin laskulla oleva avoin pääoma.

Pitkäaikainen laina kirjanpidossa on hyvä täsmäyttää aina tietyin väliajoin, jotta kirjanpidon velkatilin saldo vastaa todellisuutta. Joskus nimittäin voi ajatuksissaan kirjata koko maksettavan lyhennyksen määrän pienentämään velkaa, vaikka todellisuudessa summa saattaa sisältää myös korkoja ja kuluja. Jos näin tekee, pienenee kirjanpidon velkatilin saldo kovempaa tahtia kuin velka todellisuudessa ja kirjanpito antaa virheellistä tietoa. Mieluummin täsmäyttää lainat vaikka joka kuukausi niin säästyy isolta työltä tilinpäätöksen yhteydessä.