Jokaisen yrittäjän olisi hyvä olla perillä siitä, mikä on yrityksen varaston arvo. Varasto on yleensä suhteellisen merkittävä omaisuuserä ja varaston muutos vaikuttaa suoraan tulokseen sekä sitä kautta myöskin verojen määrään. Ilman totuudenmukaista tietoa varaston arvosta, ei yrityksen kannattavuutta voida arvioida eikä tilinpäätös näytä oikeaa tulosta.

Mikä kuuluu varastoon?

Kirjanpitolain mukaan vaihto-omaisuudella tarkoitetaan hyödykkeitä, jotka on tarkoitettu myytäväksi tai kulutettavaksi joko sellaisenaan tai jalostettuina. Elinkeinoverolaissa asia avataan hieman tarkemmin. Sen mukaan vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa myytäväksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet ja puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettavaksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet.

Kuulosta monimutkaiselta, mutta käytännössä molemmat määritelmät kuitenkin tarkoittavat samaa asiaa. Yrityksen varastoon kirjataan vaihto-omaisuutta. Eli myytäväksi hankittuja tai valmistettuja tuotteita sekä niiden raaka-aineita, ainesosia ja tarvikkeita. On oleellista ymmärtää, että sama tavara voi olla eri yrityksille eri asia. Toisen käyttöomaisuus (= yrityksen pysyvään käyttöön hankittu tuote) voi olla toisen yrityksen vaihto-omaisuutta, riippuen mihin tarkoitukseen kyseistä tavaraa käytetään. 

Yrittäjä A omistaa liikkeen, jossa hän valmistaa ja myy ompelukoneita. Yrittäjä A:n yrityksessä ompelukoneet ovat vaihto-omaisuutta, koska ne on tarkoitettu myytäväksi.

Yrittäjä B omistaa ompelimon, joka ei myy ompelukoneita vaan tarjoaa ompelupalvelua. Yrittäjä B:n yrityksessä ompelukoneet ovat käyttöomaisuutta, koska niitä käytetään pysyvästi liiketoiminnan harjoittamiseen.

Varasto kannattaa pitää siistinä

Kuten arjessakin, myös varastossa jokaisella tavaralla on hyvä olla oma paikkansa. Urheiluvälineitä, talvirenkaita tai remontista jääneitä maalipurkkeja ei kannata säilyttää hujan hajan, vaan järjestys helpottaa sekä löytämistä että kokonaisuuden hallintaa. Sama ajatus pätee kirjanpidon varastoon. Vaihto-omaisuus jaetaan kirjanpidossa eri tase-eriin, jotta varaston sisältö ja arvo pysyvät selkeinä ja hallittavina. Kun tavarat on kirjattu oikeille tileille, varasto pysyy siistinä myös kirjanpidon näkökulmasta.

Kirjanpitolain mukaiset tase-erät ja niihin kirjattavat hyödykkeet ovat:

Aineet ja tarvikkeet

• Myytäväksi valmistettavien tuotteiden raaka-aineet ja tarvikkeet
• Myytävien palveluiden tuottamiseen käytettävät aineet ja tarvikkeet
• Myytävien tuotteiden pakkaustarvikkeet

Keskeneräiset tuotteet

• Tuotteet, jotka eivät vielä ole valmiita myytäväksi

Valmiit tuotteet

• Yrityksen itse valmistavat myytäväksi tarkoitetut tuotteet
• Valmistuksessa syntyvät sivutuotteet (mikäli niillä on myyntiarvoa)

Tavarat

• Myyntiä varten ulkopuoliselta hankittuja tavaroita, jotka ovat sellaisenaan valmiita asiakkaalle myytäväksi. 

Ennakkomaksut

• Vaihto-omaisuushyödykkeistä niiden toimittajille ennen hyödykkeen vastaanottamista maksetut kauppahinnat tai kauppahinnan osat.

Muu vaihto-omaisuus

• Kaikki muu vaihto-omaisuus, joka eivät sovellu edellä mainittuihin eriin.

Vero-ilmoituksella vaaditaan kirjanpitoa tarkempaa luokittelua. Siihen voi joutua erittelemään kirjanpitolain mukaisten erien lisäksi myös vaihto-omaisuuskiinteistöt sekä vaihto-omaisuusarvopaperit. Kiinteistöihin kuuluvat esim. kiinteistökauppiaan myytäväksi hankitut tontit ja arvopapereihin arvopaperikauppiaan myytäväksi hankkimat arvopaperit.

Miten varaston arvo lasketaan?

Yrittäjä A tekee inventaariota ja löytää varaston perimmäisestä nurkasta kolme ompelukonetta. Hän osti koneet vuoden alussa ja muistaa maksaneensa niistä 1 500 euroa (alv 0%) / kpl. Malli on jo hieman vanhentunutta, joten hän nappaa koneen kainaloon ja käy katsomassa verkosta, mihin hintaan vastaavaa konetta myydään tällä hetkellä. Selviää, että saman koneen saisi nyt ostettua 500 eurolla (alv 0 %). Yrittäjä A uskoo, että koneet menisivät kaupaksi 600 eurolla + alv 25,5 %. Koska varaston arvostuksessa noudatetaan alimman arvon periaatetta, yrittäjä A merkitsee ompelukoneiden arvoksi inventaariolistaan 500 euroa kappaleelta.

💡 Jos varastosta löytyy tavanomainen kulutustavara, joka on otettu käyttöön tai pakkaus on avattu, niin käytännössä se tarkoittaa, että kyseisen tavaran todennäköinen luovutushinta on pyöreä nolla. Tavara on myyntikelvoton, eikä sillä enää ole arvoa.

Inventaari-lista

Kun hyödykkeiden arvot on määritelty, laaditaan inventaariolista. Listasta tulee käydä ilmi varaston kokonaisarvo sekä miten arvo on laskettu. Lista toimii kirjanpidon tositteena ja sen voi toimittaa tilinpäätöksen tekijälle.

Jotta lista täyttää vaatimukset, siitä tulee löytyä:

• Yrityksen nimi
• Y-tunnus
• Hyödykkeet ryhmiteltynä tase-erien mukaisesti
• Hyödykkeiden määrät (kappale, kilo, litra, jne.)
• Hyödykkeiden arvo (per kappale tai mittayksikkö)
• Jokaisen tase-erän yhteenlaskettu arvo
• Koko varaston arvo
• Päivämäärä
• Listan tekijän allekirjoitus ja nimenselvennys

Inventaario ei ole aina pakollinen

Kirjanpitolaki kertoo, että “vaihto-omaisuuden aineisiin tai tarvikkeisiin kuuluvat samanlajiset ja hankintamenoltaan vähäiset hyödykkeet, joita kirjanpitovelvollinen hankkii jatkuvasti siten, että niiden määrän ja yhteenlaskettujen hankintamenojen muutokset ovat vähäisiä, saadaan merkitä taseeseen samaan rahamäärään tilikaudesta toiseen.” Eli inventaariota ei ole pakko tehdä, mikäli varastossa on vain aineet ja tarvikkeet-erään kuuluvia hyödykkeitä ja jos varaston arvo on vähäinen tai varaston arvon muutos pieni. Varaston arvo voidaan siis pitää samana tilikaudesta toiseen. 

Varaston arvo on keskeinen osa yrityksen taloudellista kokonaiskuvaa. Ilman ajantasaista tietoa varaston arvosta ei ole mahdollista arvioida liiketoiminnan todellista kannattavuutta. Liian suureksi arvioitu varasto johtaa liian suuriin veroihin, kun taas alimitoitettu varaston arvo voi tarkoittaa liian pieniä veroja ja virheellistä tilinpäätöstä. Siksi varastoa kannattaa seurata säännöllisesti myös tilikauden aikana.  Inventaarion voi tehdä useammin kuin kerran vuodessa. Ja usein se onkin hyvä tapa pysyä kartalla varaston todellisesta tilanteesta.