Työnhaussa, työsopimuksissa ja yleensäkkin aina palkoista puhuttaessa tai palkkoja vertaillessa käytetään bruttopalkkaa. Bruttopalkka on se summa, mitä työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa, mutta siitä huolimatta se ei kilahda sellaisenaan työntekijän tilille. Miksi?

Bruttopalkka on vertailukelpoinen

Bruttopalkka on helpoin tapa käsitellä palkkaa, koska bruttopalkasta tehtävät vähennykset ovat henkilökohtaisia, jolloin kilille tipahtavat summat voivat olla eri henkilöillä ihan erilaiset. Tämä tarkoittaa, että 3000 euron bruttopalkasta toinen henkilö voi saada tilille 2000 euroa ja toinen 2300 euroa.

Bruttopalkasta tehtäviä vähennyksiä ovat:

• Ennakonpidätys – Verokortin ennakonpidätysprosentin mukainen pidätys, jonka työnantaja tilittää Verohallinnolle. Prosentin suuruus riippuu mm. työntekijän vuositulojen määrästä, kotikunnasta, kirkon jäsenyydestä sekä alaikäisten elätettävien määrästä.
• Työeläkemaksu (TyEL) – Työntekijän eläkemaksu, jolla varmistetaan työntekijän tulevaa eläkettä. Työnantaja tilittää summan käyttämälleen eläkevakuutusyhtiölle. TyEL-maksun määrään vaikuttaa työntekijän ikä.
• Työttömyysvakuutusmaksu – Maksu, jolla rahoitetaan työttömyysturvaa. Työnantaja tilittää summan Työllisyysrahastolle. Palkasta perittävä maksuprosentti on kaikille sama.
• Muut vähennykset – Muita vähennyksiä voi olla vaikka ay-jäsenmaksut, vapaaehtoiset eläkevakuutukset tai vaikka ulosottomaksut, jotka ovat kaikki täysin henkilökohtaisia vähennyksiä.

Mitä brutosta jää jäljelle?

Kun brutosta on tehty vähennykset ja eläkevakutuusyhtiö, verottaja sekä muut tahot ovat saaneet omansa, jäljelle jää työntekijän osuus eli nettopalkka. Nettopalkan määrä on se määrä, mikä tilille kilahtaa palkkapäivänä.

Bruttopalkasta suurin tehtävä vähennys on yleensä ennakonpidätys. Oman veroprosentin suuruutta voi helposti arvioida helposti Verohallinnon veroprosenttilaskurilla. Loppujen vähennysten prosentit löytyvät helposti Googlesta. Vuonna 2025 työntekijän palkasta perittävän TyEl maksuprosentin määrä on alle 53-vuotiailla sekä 63 vuotta täyttäneillä 7,15% ja 53-62-vuotiailla 8,65%. Työttömyysvakuutusmaksuprosentti puolestaan on 0,59%. Näitä prosentteja ei pidä sekoittaa työnantajan maksamiin palkan sivukuluihin, sillä ne tulevat työnantajalle maksettavaksi vielä työntekijän bruttopalkan päälle.

Kun istut työhaastattelussa tai palkkaneuvottelussa ja sinulta kysytään palkkatoivetta, muista, että kyseessä on aina bruttopalkka – ei tilille tipahtava summa. Toiveen on siis syytä olla tarpeeksi suuri, että se motivoi tekemään töitä vielä pakollisten vähennysten jälkeenkin.